Terve!
Kameran kanssa tuli eilen touhuttua paljon. Aamulla oli kamera piirongin päällä kun kahvipöydästä huomasin urpiaisia pihakoivuissa, niistä muutamia ruutuja. Seuraavaksi kuvasin metsäkauriita, joita en tosin kovin lähelle päässyt mutta joitakin ruutuja myös niistä. Siinä sivussa myös naakoista, harakoista ja punatulkusta kuvia.
Iltapäivällä muistin miten kuusenhakureissulla jouluaattona oli läheiseltä kankaalta ponnahtanut kaksi vitivalkoista riekkoa. Ajattelin että kuva riekosta olisi tälle päivälle kuin kirsikka kermakakun päälle. Lähdin etsimään. Reilu parisataa metriä käveltyäni kyykistyin tarkastelemaan tuoreita riekonjälkiä varvikossa ja yritin olla muka valppaana sormi laukaisimella, että saan kuvan heti kun riekko hyppää siivilleen. Nousin ylös ja hätkähdin lentoonlähtöäänen kuullessani ja karmean noitumisen saattelemana lensi valkea lintu jo poispäin. Siinä ajassa kerkesin justiin saada linnun luupista näkyviin. Tamronin tarkentaessa kuitenkin lähimpään mäntyyn. Tamronin 70-300millisen halpatelen tarkennusnopeus on jo vitsiksi muodostunut luontokuvaajatuttavien keskuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti