tiistai 29. tammikuuta 2013

Valo lisääntyy


Taustan epätarkkuus miellyttää omaa silmääni

Räystäs

Hei!

Ajan puute on kolhinut kuvausharrastustani. Tai, oikeastaan aikaa kyllä on mutta silloin kun sitä on niin on yleensä pimeä. Pitää yrittää tulevana viikonloppuna kuvailla hiukkasen edellistä enemmän.

Päivän pituus vuorokaudesta on 6h 53min. Tuo kaikki kuluu töissä mutta onneksi valo lisääntyy hyvää vauhtia.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Kaksi näläkästä toisiaan narraa..



Heissan!


Lauantaina kävin pilkillä. Mukava oli pitkästä aikaa nostaa raitapaitaa jäälle, vaikka eihän tuota mahottomasti tullutkaan. Fiilis on kuitenki tärkein, termarissa kuumaa kaakaota ja muutama nisu eväslootassa ja ei tarvi ko nautiskella hiljaisuudesta. Tietysti se siiman käsivarteen johtama tärähdys eli tärppi, on aina tervetullut. Lunta satoi sakeasti keskipäivällä, iltaa kohden selkeni ja tein havainnon että kalansyönti väheni samaan tahtiin, liekkö sattumaa vai mitä.

Kuulemiin

perjantai 18. tammikuuta 2013

Back to work

Morjes! 

Jalka toimii melkein kuin ennenvanhaan joten työelämäänhän se oli siirryttävä. Työharjottelujakso kestää huhtikuun puoleen väliin saakka, ei tarvii vähään aikaan koulujakkaraa kuluttaa, hyvä näin.

Ensimmäinen viikko töissä hurahti niin sanotusti kuin siivillä. Tekemistä on ja mukavat työkaverit niin mikäs siinä. Ei muutako laulain työtäs tee.



Viittaan. Se oli minä joka käänsi takkinsa. Jarno puhui viime postissaan kuvauksesta kiinnostuneesta kaverista jonka kanssa oli suunnitellut koskikaran kuvausta, mutta joutui kuitenkin mennä yksin. Näin se tapahtui; Herätyskello soi,  pari torkkua, vielä yks kymmenen minuuttinen.... loppujen lopuksi kiinni koko puhelin.
Tikkipuoli ylöspäin kulkeminen alkoi paleltaa joten korjasin tilanteen heti seuraavana aamuna,tahi päivänä, valosalla kumminkin. Lunta satoi sakeasti, haittasi melkein tarkennusta :) .



Varsinainen uimamaisteri




Kommenttia.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Luonnon rauhassa




" Vapaa kuin tunturihorsma "





Morjesta.


Yläpuolella viimepäivien otoksia. Hyviä ilmoja ollut harvassa, mutta vähän kuitenkin. Sääennuste povaa pilvistä ensiviikkoa mutta toivottavasti muutoksia tapahtuu. Kuulemiin.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Touhutiistai








Terve!

Kameran kanssa tuli eilen touhuttua paljon. Aamulla oli kamera piirongin päällä kun kahvipöydästä huomasin urpiaisia pihakoivuissa, niistä muutamia ruutuja. Seuraavaksi kuvasin metsäkauriita, joita en tosin kovin lähelle päässyt mutta joitakin ruutuja myös niistä. Siinä sivussa myös naakoista, harakoista ja punatulkusta kuvia. 
Iltapäivällä muistin miten kuusenhakureissulla jouluaattona oli läheiseltä kankaalta ponnahtanut kaksi vitivalkoista riekkoa. Ajattelin että kuva riekosta olisi tälle päivälle kuin kirsikka kermakakun päälle. Lähdin etsimään. Reilu parisataa metriä käveltyäni kyykistyin tarkastelemaan tuoreita riekonjälkiä varvikossa ja yritin olla muka valppaana sormi laukaisimella, että saan kuvan heti kun riekko hyppää siivilleen. Nousin ylös ja hätkähdin lentoonlähtöäänen kuullessani ja  karmean noitumisen saattelemana lensi valkea lintu jo poispäin. Siinä ajassa kerkesin justiin saada linnun luupista näkyviin. Tamronin tarkentaessa kuitenkin lähimpään mäntyyn. Tamronin 70-300millisen halpatelen tarkennusnopeus on jo vitsiksi muodostunut luontokuvaajatuttavien keskuudessa.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Metso









Terve!

Katseltiin nuorten MM-kiekon Suomi vs. Ruotsi pelin alkuspekulaatiota. Puhelin rämähti soimaan, jahtiveli soittaa; Moro! Onko pitkä putki paikallaan? Jos haluaisit saada vuoden luontokuvan, niin sinuna olisin valmiina hyppäämään kyytiin parin minuutin päästä...
Selvä!
Pojat oli pilkiltä tullessaan huomannut sammakkolammin kohalla metson männynlatvassa, niinpä he soittivat minulle havainnostaan. Kiirehdin valmiiksi portaanpieleen. Hetken kuluttua ajoimme takaisin, siinähän tuo homenokka vielä pojotti männyn latvuksessa. Ajoimme ohi ja otin sarjan kuvia, tulimme takaisin ja otin sarjan kuvia. Kännettiin auto ja aateltiin että yritetään pysähtyä kohalle. Vähän aikaa se esitteli itseään kunnes hermo petti ja piti vaihtaa puuta. Kauas se ei mennyt, satakunta metriä vain.

Jätettiin kunnioitusta herättävä metsänvartija hakomaan kaikessa rauhassa. Kuvia kyseisestä tilanteesta kortille tarttui noin yheksänkymmentä, keli oli hämärä ja aika valoton mutta yritys hyvä.
Auto on piilokojuista parhain.

Hyvää alkanutta vuotta itse kullekkin!