Pulsujoen reissu

Hiiiioopp, kevyt töytäisy ja kytkin ylös, starttivikainen kärry tärähtää käyntiin kuin palmun alta.


Tiiviisti pakattu, meille uudenkarhea Caravelle syöksähti liikkeelle järvitieltä. Tarina sai siis alkunsa. Vastalakatut vaaput keinahtelivat verhonarussa volkkarin kuljettaessa kolmea innokasta kalamiestä kohti kirkkaita vesiä.
Olimme matkalla  pulsujoelle, pohjois-ruotsiin.

Illalla saavuimme lappeaan, kurkistettiin saalistilastot läpi ja ostettiin vuorokauden luvat muoniojoelle. Siitä jatkoimme Ahtolle. Tämä vanha vitsiniekka kertoi vuokraavansa meille pikkuvenheen jossa on kolme vapapaikkaa. Koetti se tyrkyttää mökkiäki mutta mitäpä me onnelliset volkkarin omistajat mökillä tehtäis kun voidaan nukkua autossa sen mitä tarvii..
Ensimmäinen iltayö soudettiin pienessä vesisateessa tuloksetta. Kolmen aikaan yöllä rantauduttiin ja paineltiin nukkumaan.

Lounastamista ennen vesille lähtöä

Seuraava päivä soudettiin läpeensä, pieniä kahvitaukoja lukuunottamatta. Keli oli huono, ellei jopa erittäin huono. Vettä satoi miltei yhtäjaksoisesti koko päivän, pohjoistuuli tuiversi 11 metriä sekunnissa, ja puuskissa 16.

Lohi ei ollut innokas puremaan vaappuun joten illankoitteessa tuuppasimme volkkarin käyntiin ja Ahton ranchi jäi taakse.
Ajeltiin kolmisenkymmentä kilometriä pohjoiseen ja jäätiin Kolariin mökille yöksi. Saunottiin siinä ja lähettiin aamulla kohti määränpäätä.

Matka sujui jouhevasti, kalajutut, yhteislaulut ja naurunremakat jouduttivat matkaa. Saattoi Jonne nukkuakin vähän, sehän on hänen ehkä perinteisin matkustustapa.. Pysähdyttiin souvenirssiin viienkytäsentin munkkikahveille, taas oli parkkipaikka katsottava siten että auton sai helposti käyntiin.

Karesuvannosta kurvattiin Ruotsin puolelle, Idivuoma vilahti kuin huomaamatta ohi.
Yhtäkkiä moottorista alkoi kuulua pienimuotoista naputusta, pienillä kierroksilla ei kuulunut mitään, isoilla taas naputus tiheni. Otettiin laitaan ja sammutettiin, tarkistettiin öljyt ja nesteet ja syynättiin muka joka paikka, kaikki oli ok. Oltiin puoliskatuntia seisahduksissa ja kalastettiin pientä puroa tien vieressä, harjuksia saatiin muutama. Aateltiin että oiskohan vanhus jo leväännyt tarpeeksi ja työnnettiin käyntiin, vähään aikaan ei kuulunut mitään.. Tultiin isoon ylämäkeen ja piti puottaa pienempää vaihetta ko niin ahisti nelosella. Laitoin kolmosen sisään ja aloin nostaa kytkintä. Sillä hetkellä auto sammui kuin se kuuluisa saunalyhty ja takarenkaat oli jumissa. Hetken hiljaisuus ja miehistö katseli toisiaan silmät pyöreinä, sen jälkeen armoton nauru. Se leipo kiinni!!! Vielä vartti sitten se oli luotettavampi kuin kiinan muuri.

Siihen se jäi..

Kulutettiin aikaa ja mietiskeltiin mitä tehtäis. Tuupattiin vauhtia alamäkeen jä yritettiin saada moottori pyörimään. Ei, jumissa se oli.

Pyörät oli mukana sen takia että suunnitelmissa oli ajaa kelkkareittiä jostain pulsujärven läheisyydestä lainiojoen varteen, sinne minne teitä ei koskaan ole rakennettu. Nyt ajeltiin pyörillä auton läheisyydessä ja etsittiin paikkaa mihin auton vois työntää tai hinata. Löydettiin iso parkkipaikka jonka vieressä oli autiotupa. Päätettiin vallata se. Pojat valjasti pyöränsä auton eteen peräkontista löytyneen kuormaliinan avulla. Pieneen alamäkeen saatiin hyvät vauhdit mutta tasamaalle tultaessa meno muuttui tuskalliseksi, pojat veivasi minkä jaloistaan irti sai ja mitä työsin ja koetin ohjata sivuun aina kun vaunuja vetäviä turisteja pyrki ohitse. Matka jonka jouduimme siirtämään autoa oli ehkä kolme-neljäsataa metriä. Onneksi ei sen enempää.

"Joko mennään..?"

Raststuga, yösija

Kerättiin auton perästä makuupussit ja makuualustat. Leviteltiin ne valmiiksi ja lähettiin esimään kalapaikkaa, löytyi  pieni joki lyhyen pyöräilymatkan päästä. Kalasteltiin pitkälle yöhön. Aurinko ei laskenut ja oli valoisaa läpi yön, kalastamisesta nautti, välillä unohti ettei ole kyytiä kotiin juuri tiedossa. Saatiin seuraavalle aamupalalle soppavärkit ja mietteliäinä mutta hyvillä mielin mentiin nukkumaan.

                                      Aamulla herättyämme tehtiin sopat ja käytiin aamu-uinnilla.

Tavaraa reissuun oli otettu mukaan paljon, koska kerranki oli auto johon sitä mahtui, oli kelluntarenkaita, rinkkoja, reppuja, kylmälaukku, vaatekassit, vavat, iso haavi, kahluuvarusteet, pyörät.....ynnä muut. Auto on jätettävä tänne ja jollakin olisi päästävä suomen puolelle, moisen tavaramäärän kanssa liikkuminen pyörillä on mahdotonta joten hylkäsimme sen vaihtoehdon samantien. 

Ainut keino taitaa olla liftaaminen. Kyytiä on vaikea saada noiden tavaroiden kans koska mitään ei voi jättää autoon ,muuten sinne murtaudutaa varmasti.

Ohi meni norjalaisia turisteja vaunuineen, ne eivät tuottaneet minkäänlaisia toivomuksia. Mutta sitten hoksattiin että yritetään päästä sora-auton kyytiin, sinne mahtus tavaratki muutako nakkelis lavalle. Sora-autoja meni ohi, väärään suuntaan kuorma päällä, parin tunninpäästä ne tulisi tyhjänä takaspäin. Yritin pysäyttää joka ikisen mutta suurin osa nosti kättä ja ajoi ohi, sitten tuli taas mutkan takaa rekka. Huioin niinkö eteläpoika hyttysiä, ja sain rekan pysähtymään. Kuski oli suomalainen, kerroin sille tilanteen vakavuuden ja että päästäiskö me kolme epäonnen matkalaista kyydissä suomen puolelle. Hetken hiljaisuus... "noh, heitelkää tavaranne lavalle ja hyppikää kyytiin".  Jes! Kuski nosti perälaudan ja kiirellä pakkasimme lavan etuosan tavaroillamme. Hypittiin hyttiin ja matkustettiin karesuvantoon. Kuski oli oikeenki mukava mies, vaikka naureskelikin meijä tilanteelle jatkuvasti.

Volkkari jäi sinne..

Kaipaamaan jäivät: Mie, sie ja pojat

Scanian kyydissä.

Karesuvannossa kiiteltiin kyydistä ja nosteltiin tavarat pois lavalta. Tien toisella puolen oli iso rekkojen parkkipaikka johon pystytimme kodan. Tehtiin siinä sapuskat ja syötiin hyväksi. Pekonia, makkaraa ja makaroonia ...namn! Ilta ajeltiin pyörillä ja nuuskittiin paikkoja.

Nöyrimmät kiitokset hänelle.

Seuraavana päivänä kauppattiin romua autoa paikalliselle autonkorjaajalle, se tarjos viiskymppiä siitä, mutta eihän me pojat suostuttu moiseen alemmuuteen. Yritettiin saada rekkakyytiä muonioon, mutta kukaan ei ollut sinne menossa, tai jos oli niin tavarat ei mahtunu kyytiin. Oli turvauduttava linja-autoon. 

Muoniossa päästiin eroon ylimääräisistä tavaroista kun satuttiin siihen samaan aikaan Jeren vanhempien kanssa. Leiri pystytettiin s-marketin taakse nurmikolle. Kalasteltiin ilta keskellä kylää.

 

Yöllä unta häiritsi ainoastaan kylällä rinkiä ajava nuoriso. Ne hoksas sitte meidät ja meidän leirin ja jossain vaiheessa herättiin siihen kun kiiloja käytiin nykimässä irti ja kangasmeni kodasta löysälle, hyvä ettei niskaan kaatunut koko komistus. Kiusanteko ei niille piisannut ja ne tuli takas, puhuteltiin poikain kans heitä läheltä ja pitkään niin saatiin sitten nukkua yö rauhassa.

Seuraavana päivänä aateltiin että mennään bussilla Rovaniemelle ja siitä junalla Ylivieskaan, mutta opiskelijaraasujen budjetti ei sitä viime hetkellä sallinutkaan.. Yritettiin saada liftikyytiä ja vaikka mitä mutta ei. Ajankuluksi ja ihan tosissaankin me etsittiin asuntoa Muoniosta, sillä olimmehan muuttamassa muutaman viikon päästä sinne, tai ainaki koulu alkaa silloin. Erä- ja luonto-opas koulutus nimittäin.

Mentiin kuunteleen r-kioskin edessä soittelevaa miestä, tultiin sitten tämän kaverin kanssa hyvin juttuun ja sovittiin että hän käy Chevyllään viemässä meidät Kolariin sievoista korvausta vastaan. Tällä soittajalla oli myös hyvin ystävällinen kaveri, joka kuuli meidän asunnonetsintäpuuhista ja hommasi meille tulosteen jossa oli vuokrattavien asuntojen tietoja ja puhelin numeroita. Ystävällistä väkeä, kerrassaan.

Soitettiin eräälle miehelle joka vuokrasi kaksiota lähellä keskustaa, pääsimmekin katsomaan asuntoa jo vartin päästä. Todettiin se hyväksi, ja päätettiin ottaa se heti kun nykyiset asukkaat siitä poistuvat. Huh, miten paljon hyvää yhdelle päivälle, kyyti lähemmäs kotia ja kämppä seuraavaksi vuodeksi alle tunnissa. 

Aamupala

Virne naamalla luetaan vapaiden asuntojen listaa, säkkijärvenpolkan soidessa taustalla

Kolarissa lämmitettiin saunaa meijän mökillä. Siinä lämpenemistä ootellesa Jere hoksas nettiautoa selaillessaan että olis maittava kosla myynnissä Kemissä. Mietittiin vaihtoehtoja ja jouduttiin toteamaan että sehän on matkan varrella, ja että joku auto se on sen romun volkkarin tilalle ostettava.

Seuraavana aamuna soitto auton myyjälle ja treffit seuraavalle aamulle. Iltapäivällä ajettiin junalla Kolarista Kemiin ja etsittiin sopiva leiriytymis paikka, se löytyi suhteellisen läheltä rautatieasemaa, uimarannalta.

Aamulla leirin purku ja tavaroiden kätkeminen horsmikkoon, eihän me niitä voitu mukana autokaupoilla kuskata. Autonmyyjä haki meidät sovitusti läheiseltä teboililta. Koeajettiin, tutkittiin ja näytettiin muutenki päteviltä. Ostettiin pirssi pois ja haettiin tavarat kätköstä kyytiin. Sitten vaan startilla käyntiin ja kohti sieviä.

Ajoimme uutuuttaan kiiltävällä transitilla onnellisina kotiin.

Pulsujokea ei koskaan tavoitettu, mutta vielä sinne joskus mennään.

Kuulemiin!